Mietin kertomusta kirjoittaessa että kyseessä oli henkilökohtaisesti 43. vuorikiipeilymatkani ja ensi kertaa pää on edelleen tyhjä koko reissusta! Osin tuo johtuu varmaan siitä että jokainen vuoripäivä meni lähes aamusta iltaan koko ajan keskittyen siihen miten astuu ja mihin astuu, liukastuuko, kaatuuko?
Koko vuoriosuus oli kuin urakkatyön suorittamista - mutta kyllä se fiilis sieltä vielä tulee kun koko reissua alkaa sanoiksi vääntämään ja miettimään mitä kaikkea noina päivinä tapahtuikaan.
Terveisin; Amir Näveri
Pääsittekö ollenkaan vuorille asti?
VastaaPoistaVietimme vuorilla useita päiviä mutta saavutimme vain reilun puolivälin.
VastaaPoistaEnnakkotietoina saatu nousu-ura 2600m tasoon osoittauti uraksi joka on lienee kadonnut jo 50 vuotta sitten.
Ihanne nousutahti ko. vuorella olisi ollut:
Päivä1 900-1500m
Päivä2 1500-2000m
Päivä3 2000-2600m
Päivä4 2600-3100m
Päivä5 Lepopäivä
Päivä6 3100-4000m
Päivä7 4000-5017-4000m
Päivä8 Varapäivä huipulle
Päivä9 4000-3100m
Päivä10 3100-2500m
Päivä11 2500-1700m
Päivä12 1700m-starttipiste
eli kovalla työllä noin 2viikkoa olisi mennyt vuorella nousta Pik Talgarille ko. laaksoa pitkin!
Uskomatonta maastoa!
Mitenkäs kun satelliittikuvissa näyttäisi jokilaaksossa kulkevan tie tai ainakin polku aika pitkälle, sinne asti missä viimeiset rakennukset on?
VastaaPoistaEttekö käyttäneet sitä?
Toisella puolella jokilaaksoa tulee suljettu tie noin 1200-1300m korkeuteen saakka, mennessä emme päässeet ko. tielle - tarkoitus oli mennä jopa taksilla sen perille saakka jos olisi aidoista läpi päästy.
PoistaJouduimme menemään ko. pätkä joen toista puolta mutta pois tullessa pääsimme käyttämään tietä hyväksi. Ja portinvartijakin oli kohtelias kun röyhkeästi kansallispuiston sisästä tullessa kävelimme vaan portinavausta kyselemään.
Alkuperäisen tiedon mukaan 2600m tasoon olisi pitänyt mennä jonkilainen polkukin mutta se on mennyt josku 30-40 luvulla...nykyään sitä ei ole olemassa, ei myöskään joen yläosien ylityspaikkkoja - ne eivät ole myöskään kahluupaikkoja joesta yli :)