Retkikunnan "ruokalistan" suunnittelu on loppusuoralla.
Ainoastaan pääruokamme merkki on vielä hakusessa. Uskoisimme että saamme hyvinkin pian julkaistua pienimuotoisen taulukon pääruokatarvikkeistamme, ruuan energia-, rasva-, hiilari- yms. määristä per vuoripäivä. Ja saamme vastauksen kysymykseen paljonko kuivaruokaa on rinkassa kun retkikunta starttaa?
Miksi teemme tällaisen listan?
Minulta (Amir) on kysytty todella usein paljonko ruoka matkallanne painaa, paljonko se sisältää energiaa, mitä ruokia otatte mukaan? Tätä on kysytty myös viikonlopun Norjan reissuilta. Tämä pieni taulukko toivottavasti hieman selventää näitä kysymyksiä. Muutenhan matka on ns. lyhyt eli noilla energia yms. määrillä ei ole niin suurta merkitystä kuin jollakin kuukauden vaelluksella. Mutta tällä taulukolla saa moni aloitteleva ja miksei muutkin vastauksen noihin kysymyksiin.
Varustelistakin saa pian täydennystä. Jotkut ovat jo huomanneet että listalta poistui ns. raapaisusytytin, tulus, kipinätikku tai millä nimellä sen kukakin tuntee. Päättelimme että pahimmillaan lumi- ja räntäsateessa sellaisella polttoainekeittimen sytyttäminen ei ole maailman helpointa hommaa ja otamme mukaan hyvin vedeltä suojattuna perinteisiä tulitikkuja. Testaamme tätä kipinätikkua kuitenkin talven aikana ja teemme siitä pienen raportin.
Onko se viikon retkeilyä varten niin väliä mitä hivenaineita ruuassa on? Onhan tuota reppua kannettu vähemmälläkin miettimisellä.
VastaaPoistaMielenkiinnosta vaan kysyn.
Laitetaan selvennystä tähän kysymykseen hetken kuluttua tuohon blogikirjoitukseen.
VastaaPoistaVoisin vielä lisätä...pyrimme ruuassa kohtuullisen pieneen painoon mutta kuitenkin siten että saamme riittävästi energiaa vaeltaa ja kiivetä pitkiä päiviä. Pääruuaksi valitsemme ruuat jotka voi tehdä ns. pakkauspussiin.
VastaaPoistaAinakin itselleni on tärkeää hieman suunnitella mitä otan ruuaksi mukaan, jos minulle tulee piiitkä ruokaväli ilman välipalaa - iskee jossakin vaiheessa kuin salama kirkkaalta taivaalta totaalinen heikko-olo. Joten suklaapatukka taskussa on mulle ehdoton juttu, sillä alkava heikko-olo katoaa yhtänopeasti kuin se tulikin. Yhden kerran olen tehnyt sen virheen että lähdin leiristä alas kohti autoa ilman aamupalaa, tuntui siltä. Matkaa oli vain 5km ja alamäkeä 350 korkeusmetriä. 1km päässä iski totaalinen stoppi ja piti alkaa kaivamaan ruokaa rinkasta, matka vaan tyssäsi. Sen jälkeen olen oppinut läksyni ja satsannut hyvään aamupalaan vuorilla, vaikka arkielämässä se ei kummoinen olekkaan : )